Mainoksia

Lyhytkuonoisten koirien hengitysvaivat ja brakykefaalinen syndrooma

Lyhytkuonoisten koirien hengitysvaivat ja brakykefaalinen syndrooma

Lyhytkuonoisia koirarotuja kutsutaan myös nimellä brakykefaaliset rodut. Lyhytkuonoisten koirien hengitystiet ovat ahtaammat kuin muiden rotujen yksilöillä. Esimerkkejä brakykefaalisista roduista ovat mopsi, bostonin terrieri, kiinanpalatsikoira ja englanninbulldoggi. Lyhytkuonoisia rotuja on tietysti näitä mainittuja rotuja suurempi määrä. Lyhytkuonoisuus voi aiheuttaa hengityksen vaikeutumista, jota tavataan joissain määrin kaikilla lyhytkuonoisten rotujen yksilöillä. Lyhytkuonoisten koirien hengitysvaikeudet voivat lisääntyä, mikäli jalostuksessa suositaan entistä lyhytkuonoisempia koiria. Lyhytkuonoisten koirien hengitysvaikeuksista puhutaan myös nimellä brakykefaalinen syndrooma.

Brakykefaalisessa syndroomassa on useampi kuin yksi tekijä, joka vaikuttaa hengitystä ahtauttavasti. Koiralla voi olla pienet sieraimet, liian pitkä pehmeä kitalaki, kurkunpään muutoksia ja liian ahdas henkitorvi. Tästä aiheutuvia haittoja voivat olla esimerkiksi muuttuneet hengitysäänet (esim. kuorsaavat hengitysäänet), rasituksen sietokyvyn heikkeneminen, pyörtyminen ja limakalvojen sinertäminen (hapensaanti vaikeutunut). Tällaisen koiran hoidossa on oltava erityisen tarkka. Liikaa rasitusta sekä erityisesti liian kuumassa oleskelua tulee välttää. Koira on tarvittaessa vietävä eläinlääkärille arvioitavaksi, etenkin jos vaikeutunut hengitys tuntuu haittaavan koiran jokapäiväistä elämää. On vaikeaa vetää rajaa siihen, mikä on lyhytkuonoiselle koiralle ns. normaalia hengitystä ja mikä on vaikeutunutta hengitystä. Mikäli koiran rasituksen sieto on laskenut, on kyseessä vaikeutunut hengitys. Vaikeutunut hengitys on kyseessä myös silloin, kun koira pyörtyilee tai limakalvot sinertävät.

Brakykefaalisen syndrooman hoito on pitkälti seurantahoitoa ja hengitystä vaikeuttavien tilanteiden välttämistä. Pahenevissa tilanteissa voidaan käyttää myös happihoitoa ja lääkityksiä. Joskus joudutaan turvautumaan jopa kirurgiaan, esimerkiksi pehmeän kitalaen lyhennysleikkaukseen tai sierainaukkojen leventämiseen kirurgisesti. Kirurgisen operaation leikkaustapa ja tekniikka valitaan yksilöllisesti  ja tapauksesta riippuen. Yhtä ainutta oikeaa tapaa ei siis ole, ja kuten kirurgiaan yleensä, kohdistuu myös näihin leikkauksiin riskejä.

Brakykefaalisten rotujen jalostukseen tulisi käyttää vain yksilöitä, joilla ei ole vakavia hengitysvaikeuksia. Lyhytkuonoisten koirien hengitysvaikeudet ovat rakenteellinen ongelma, joka on periytyvä ominaisuus. Pentua hankittaessa olisi hyvä löytää luotettava kasvattaja, jolla on tietoa sekä isän että emän sairauksista ja mahdollisista hengitysvaikeuksista. Koiran omistajan on tärkeää tietää, ettei hengitysvaikeuksista kärsivää koiraa päästetä lihomaan, sillä silloin hengitysvaikeudet vain pahenevat entisestään. Lyhytkuonoisten koirien rauhoittaminen ja nukuttaminen on riskialttiimpaa verrattuna koiriin yleensä ja eläinlääkärit ottavat tämän huomioon toimenpiteitä suunnitellessaan.

Lyhytkuonoisen koiran omistajien on hyvä tietää rotunsa erityispiirteet. Lyhytkuonoinen koira on verraton lemmikki siinä missä muutkin, ja kun jalostuksessa tulevaisuudessa aletaan enenevissä määrin ottamaan huomioon myös hengitysvaikeudet, päästään jatkossa toivottavasti tilanteeseen, jossa lyhytkuonoisten koirien hengitysvaivat ovat harvinaisempia kuin nykyään.