Mainoksia

Miksi kissa juo ja virtsaa normaalia runsaammin

Artikkelin tekijä eläinlääkäri Maria Nyström, HESY

Kissan normaali vedenkulutus on noin 0,3-0,5 dl kiloa kohden vuorokaudessa. Kun kissa juo yli 1 dl/kg/vrk, katsotaan juomisen olevan epänormaalin runsasta. Ruoan koostumus vaikuttaa vedenkulutukseen. Pelkkää kuivamuonaa syövän kissan tulisi juoda enemmän kuin kissa joka elää vain kostealla ruoalla. Kissat juovat usein varsin niukasti, joten terveellä kissalla liian vähäinen vedenkulutus on usein suurempi ongelma kuin liian runsas juominen. Tietyissä taudeissa juominen kuitenkin lisääntyy. Mikäli taloudessa on vain yksi (sisä)kissa voidaan sen vedenkulutus helposti laskea mittaamalla sille annettu nestemäärä vähennettynä vuorokauden kuluttua vesiastiassa jäljellä olevalla määrällä.

Virtsaa muodostuu normaalisti 0,1-0,3 dl/kg/vrk. Yli 0,5 dl/kg/vrk katsotaan olevan normaalia runsaampaa. Usein runsas juominen ja runsas virtsaaminen kulkevat käsi kädessä.Tiheää virtsaamistarvetta sekoitetaan joskus runsaaseen virtsaamiseen. Esimerkiksi virtsatietulehduksessa ja virtsakivitaudissa virtsaamistarve kasvaa ja kissa käy normaalia useammin hiekkalaatikolla. Tällöin kuitenkin virtsan määrä on pieni, eli kissa virtsaa usein, mutta pieniä määriä kerralla. Kissoilla sokeritauti, munuaisten vajaatoiminta ja kilpirauhasen liikatoiminta ovat tavallisimmat syyt juomisen lisääntymiseen.

Sokeritauti (Diabetes mellitus)

Sokeritauti on kilpirauhasen liikatoiminnan ohella kissojen yleisin aineenvaihduntasairaus. Sokeritaudissa haiman kyky tuottaa insuliinia on heikentynyt. Insuliinia tarvitaan, jotta verensokeri, eli glukoosi, siirtyisi verenkierrosta soluihin. Sokeritaudissa veren glukoosipitoisuus on liian korkea, kun taas solut kärsivät energiavajeesta. Veren ylimääräinen glukoosi erittyy munuaisten kautta virtsaan vieden vettä mukanaan. Sokeritaudin tärkeimmät oireet ovat lisääntynyt juominen ja virtsaaminen. Usein kissan ruokahalu myös lisääntyy. Lihavuus itsessään altistaa sokeritaudille, mistä seuraa että kissa on taudin puhkeamishetkellä usein ylipainoinen. Taudin edetessä kissa kuitenkin laihtuu.

Diagnoosi tehdään veri- ja virtsanäytteen avulla. Verinäytteestä tutkitaan verensokeripitoisuus. On muistettava että stressi voi nostaa verensokeripitoisuutta huomattavasti myös terveellä kissalla. Virtsanäytteen avulla etsitään virtsasta sokeria. Normaalitilanteessa virtsassa ei tulisi olla sokeria.

Sokeritautia hoidetaan useimmiten insuliinilla. Koska insuliini hajoaa ruoansulatuskanavassa, sitä ei voi antaa suun kautta, vaan lääke täytyy pistää nahan alle. Insuliinipistos annetaan yleensä kaksi kertaa vuorokaudessa. Oikean insuliiniannoksen löytäminen vie oman aikansa, joten varsinkin hoidon alussa täytyy varautua useampaan kontrollikäyntiin. Kun oikea insuliiniannos on löytynyt, kissa käy kontrolleissa 3-4 kertaa vuodessa.

Tärkeintä sokeritaudin ennaltaehkäisyssä on painonhallinta. Ylipaino altistaa sokeritaudille.

Munuaisten vajaatoiminta

 Munuaisten vajaatoiminta on kissojen yleisimpiä kuolinsyitä. Munuaisten vajaatoimintaa esiintyy yleensä iäkkäimmillä kissoilla. Tauti kehittyy hitaasti kuukausien tai vuosien aikana. Oireiden ilmetessä jo noin kaksi kolmasosaa munuaisten toiminnallisista yksiköistä, eli nefroneista, on tuhoutunut. Koska munuaiset eivät enää tässä vaiheessa pysty väkevöittämään virtsaa niin tehokkaasti kuin aiemmin, kissa juo ja virtsaa normaalia enemmän. Muita oireita runsaan juomisen ja virtsaamisen lisäksi ovat laihtuminen, heikentynyt yleiskunto, oksentelu, vähentynyt ruokahalu ja pahanhajuinen hengitys. Kissa saattaa myös kärsiä korkeasta verenpaineesta ja elektrolyyttitasapainon häiriöistä. Munuaisten vajaatoiminta ilmenee verikokeessa, josta tutkitaan munuaisarvot (urea ja kreatiniini). Tautia ei pystytä parantamaan, vaan hoito perustuu taudin etenemisen hidastamiseen ja tukihoitoon. Kissoille, jotka kärsivät munuaisten vajaatoiminnasta, on kehitetty erikoisruokia, joita saa ostaa eläinlääkäriasemilta.

Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi)

 Kilpirauhasen liikatoiminta on useimmiten vanhojen, yli kymmenvuotiaiden kissojen sairaus, vaikka sitä on todettu nuorillakin kissoilla. Kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivä kissa on yleensä vilkas, jopa yliaktiivinen, ja se laihtuu hyvästä ruokahalusta huolimatta. Runsasta juomista ja virtsaamista saattaa esiintyä. Kissalla voi olla ruoansulatuskanavaperäisiä oireita, kuten oksentelua ja / tai ripulia. Koska potilas yleensä on hyvin aktiivinen, omistaja ei aina ymmärrä kissan olevan sairas. Pieni osa (alle 10 %) kärsii päinvastaisista oireista, kuten vaisuudesta, huonosta ruokahalusta ja lihomisesta.

Kilpirauhasen liikatoiminnan diagnoosi tehdään verikokeen perusteella, jossa tutkitaan kilpirauhashormonin tasoa veressä. Kilpirauhasen liikatoiminta altistaa sydänvialle.

Kilpirauhasen liikatoimintaa hoidetaan yleensä lääkkeillä, mutta myös kirurginen hoito on mahdollista (tällöin poistetaan kilpirauhanen). Kilpirauhasen liikatoiminnan hoidossa lääkitys tapahtuu aamuin illoin ja on elinikäinen. Verikoekontrolleissa on käytävä säännöllisesti.

Harvinaisemmat syyt ovat mahdollisia

Edellä mainittujen tautien lisäksi löytyy lukuisia harvinaisempia syitä runsaaseen juomiseen / virtsaamiseen. Tietyt kasvaintyypit nostavat veren kalsiumpitoisuutta ja aiheuttavat sitä kautta runsasta juomista. Usein on oireiden perusteella mahdotonta tietää mistä taudista on kyse, joten jos tuntuu että kissa juo tai virtsaa normaalia runsaammin, kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen.